Triumph of Nationalists in the European Elections Could Prevent the Elite from Creating the EU Monster

“The EU will make sure eurosceptic candidates are blocked from top jobs in Brussels regardless of the results of May’s election”, Breitbart quoted Commission chief Jean-Claude Juncker as saying on April 30. A door to the top position of the EU institutions seems to be open for centre-right and centre-left politicians, such as Juncker and Jacques Delors.

How come? Have not we been told that right and left are opposite political directions and at the centre of political rivalries?

The answer to the question takes us to the roots of the current European integration process. It explains how the United States of Europe is a Common dream of multiculturalist left and corporatist right.

EU – a Socialist Dream

This unholy alliance between internationalist left and corporatist right is the foundation for the current European Union. In this puzzle, the left has got its multicultural dream and right has enabled big business to take control of the economy.

Almost all groups of the European Parliament are favouring policies driving mass migration from outside of Europe to the EU area, keeping EU external borders open and encouraging political islam to expand and spread its influence in Europe. That is the case for Angela Merkel’s EPP and Emmanuel Macron’s ALDE, as well as Socialists, Radical Left and Greens. Only nationalist groups ENF and EFDD, an to a smaller extent British Conservatives led ECR, oppose the open doors policy of Merkel, which eventually has led to the sunset of her political career.

What makes federalists to support migration policies that seem to weaken economies and security of EU member states? The answer is the dream about a European superpower, which is only possible through creation of a new European human being.

The cultural and linguistic division lines simultaneously hinder possibilities to command the whole continent from a single power centre. European nations and nation states are strong. So strong that they have to be weakened, think the EU federalists. One of the potential strategies to weaken European nations and nation states is mixing of populations of European nations, thus ensuring that they become rootless citizens of a wider political unit.

Like as a plan to fulfil these expectations, German architect Herman Sörgel (1885-1952) had proposed in the 1920s to create a European-African supercontinent, which he called as “Atlantropa”. Sörgel saw Atlantropa would also create a new European citizen, a superior human being, who would evolve through the consecutive generations’ concerted toil and effort to construct their new world.

Sörgel acknowledged that the realization of Atlantropa would take hundreds of years, during which all European thought and culture would be profoundly transformed by the great common project. Therefore, Sörgel had a very similar approach to Lenin and Stalin regarding the building of communism in Russia, which, according to them, would create a new Soviet human being. This new human being, for its part, would have been one step closer to the ultimate goal of creating the real rootless world citizen.

The current EU is for many the multicultural dream that the Soviet Union was before. There are abundantly traces that connect the EU to the Soviet Union. Vladimir Bukovsky, a former Soviet dissident, who was expelled to the West in 1976, has warned that the European Union is on its way to becoming another Soviet Union. In 1992 he was invited by the Russian government to serve as an expert testifying at the trial conducted to determine whether the Soviet Communist Party had been a criminal institution. To prepare for his testimony Bukovsky was granted access to a large number of documents from Soviet secret archives. According to Mr Bukovsky, these documents confirm the existence of a “conspiracy” to turn the European Union into a socialist organization.

Bukovsky says that the ultimate purpose of the Soviet Union was to create a new historic entity, the Soviet people, all around the globe. According to Bukovsky, the same is true in the EU, which is trying to create a new people, “Europeans”. In order to succeed in this goal, European existing nations had to be obliterated. Moreover, EU’s structures, ideologies being instilled, the plans, the direction and the inevitable expansion remind Bukovsky of the Soviet Union. Consequently, Bukovsky called the EU a “monster” that must be destroyed before it develops into a fullfledged totalitarian state.

Big Business’ Profits Drive EU Integration Forward

What makes the business-oriented right to support the EU construction, even though its bureaucratic functions seem to make the whole system inefficient and slow? This can be explained a deal in which the left gets its multicultural dream, whereas corporatist right is able to control the whole economic system.

Altiero Spinelli, a remarkable thinker behind European federalism, one of the main figures in the foundation of the European Federalist Movement, which combined the leftist federalism represented by him with right-wing federalism, which was represented e.g. by the founder of Fiat, Giovanni Agnelli. Agnelli had earlier published a book, in which he demanded the establishment of the United States of Europe. According to him, only by opening up frontiers to free trade and by abolishing customs walls Europeans could benefit from of their mutual division of work and locate factories where conditions of productions are the most advantageous.

The multinational corporations have created a transnational network of elites in order to maintain their power in the EU. European elites do not compete with other countries’ elites anymore. On the contrary, EU member states’ elites cooperate with each other against their own countries’ middle and labour classes. World Economic Forum, Bilderberg and Trilateral Commission are examples of platforms, which connect politicians, academics and journalists to super rich financial and corporate elites.

The European project makes it simpler for the big corporations to lobby. Instead of lobbying 28 parliaments, it is easier to lobby one lion fat bureaucratic system in Brussels. Nationalism versus globalism is the new “bi-polar world order”, not anymore capitalism vs. socialism. In order to lobby efficiently, big business has hired 30 000 lobbyists in Brussels. According to NGOs present in Brussels, four fifths of lobbyists aim to further interests of big business or financial markets.

Multinational corporations already run Brussels. A good example of this was a scandal related to financing of ALDE, probably the most Eurofanatic group in the European parliament. ALDE faced heavy accusations of being biased because of accepting donations from several big business corporations. A donor was an agrichemical giant Bayer-Monsanto, maker of the controversial pesticide glyphosate. Other donors include the Walt Disney Company, which would definitely like to get rid of the cultural exception clause, which has been introduced as part of trade agreements in order to protect and promote national languages and cultures. Corporate power leads to undemocratic Europe, which does not care neither about its citizen’s health nor cultural and linguistic diversity of Europe, as can be noticed from the scandal.

The European Round Table of Industrialists (ERT) has become the backbone of economic interests behind the EU. It is officially an advocacy group consisting of some 50 European industrial leaders working to strengthen competitiveness in Europe.

A former EU Commissioner for Industry, Étienne Davignon (1977-1985), thought that the EU would need a strengthened actor, which would influence the decision-making process with its expertise. Therefore, after his Commissioner career Davignon established with his partner the ERT. President of the European Commission Jacques Delors (1985-1994) facilitated an invasion of industrial lobbyists into the EU bureaucracy. With help of Delors, the ERT made itself a legitimate EU institution, which held a huge amount of influence. According to Olivier Hoedeman, a researcher of lobbying in the Corporate Europe Observatory, the Commission and the ERT worked hand in hand in order to create a common market and single currency in Europe. Moreover, the ERT had a significant role in the process that delivered the Maastricht Treaty.

The most ambitious projects of the ERT have eventually ended up as part of the EU politics executed during the Delors’ Commission and thus as part of the common market area strategy, euro, and everything that is related to what the EU is today. The ERT has been able to lobby neoliberal economic policies such as free trade, budget related economic austerity, privatization and elasticity of working life, as well as goals that equal wildest dreams of financial market actors such as the obligation of the Eurozone member states to borrow from private markets.

The European Roundtable of Industrialists has influenced the policy making process of the EU in a way that favours the richest of the society and concentrate the global wealth into fewer hands. The compatibility of the ERT plans to eventual policy implementation raises a question whether the political process is democratic at all or whether the whole process is dominated by the wealthiest and most influential. All federalist groups of the European Parliament from right to left are their servants.

Against Democracy

The ERT’s former President Daniel Janssen said in 2000 as follows:

– On the one hand we are reducing power of the state and of the public sector in general through privatization and deregulation. On the other we are transferring many of the nation states’ powers to a more modern and internationally-minded at European level. European unification is progressing and it helps international businesses like ours.

The above-described system deprives nation states of sovereignty and makes the whole system undemocratic due to lack of democratic structures on the supranational level. This is not surprising because the EU was never expected by its founding fathers to be democratic. The plan of the grey eminence of the European integration, Frenchman Jean Monnet, was that the European integration is pushed forward outside of democratic framework and democracy will follow, if follows.

Monnet wanted centralist bureaucracy to unite European continent.  A central idea of the so-called Monnet method was that integration goes on with help of political crises. As we have seen, the Eurozone crisis created circumstances that according to Eurofanatic federalists, demanded a creation of new structures of common decision-making. However, what it comes to migration crisis of 2015, nation states and peoples have been more awaken and reluctant to react in the way that EU elites wanted, mainly thanks to countries such as Hungary.

The multinational corporations behind the EU integration process do not want democracy to restrict their power. The European project does not tolerate referendums. Referendums of Denmark in 1992, 1993 and 2000, France in 2005, Ireland in 2005 and 2008, and that of Sweden in 2003 are all examples of referendums very much disliked by the Brussels bully boys and the EU elite. When people do not vote as the EU wants, a new “people’s” vote is required.

Citizen’s right to criticize political development have been diminished by new princliples of hate speech and political correctness. In fact, that is pure violation of citizen’s freedom of expression.

The European constitution as well as the single currency have been established to create an “ever closer union” i.e. to control the power of member states. According to Eurofanatic logics, the European project can only be saved by “more Europe”. The truth is that the Eurocrats are only happy when all sovereign national states have completely vanished.

EU Needs to Destroy Nations and Supress People in Order to Survive

The project to create the new European human being is constantly in action. According to the EU statistics, during the migrant crisis in 2015-16, more than 2.3 million illegal border crossings were detected. Only a few countries, most notably Hungary and Poland, refused to take any migrants. Since then, Hungary and Poland have faced several problems and they have been constantly under attack.

Hungary and Poland did the right thing, which has become evident after horrific terror acts in France, Belgium, Germany and many other countries, as well as due to a burden that humanitarian migration causes to European economies and societies it is clear that. Hungary and Poland did not accept something so heavily advocated by Merkel, Macron and all the EU elite, namely heavy islamization and radicalized individuals.

Lately, we have been used to see the EU elite using violence against the people willing to raise its voice to use the fundamental freedoms to protest the EU elites have managed their societies. Spain used very rough methods against Catalan voters but the EU remained extremely silent. Many people have been seriously injured and even lost their eyes during the yellow vest protests in France. Geneviève Legay, a 73-year-old anti-globalisation activist, suffered a fractured skull after riot police charged anti-government demonstrators in Nice. Macron has not been criticized by any EU leader by using too much force. Silence constitutes acceptance and some of the leaders of the “European project” certainly wish to test a European army against the demonstrators.

It is obvious that the EU army is not planned to protect Europe from the outside powers’ attacks. The EU army is there to protect Euroglobalist interests and the EU elite. One can be sure that in the future referendums or other democratic events in the member states might lead to a quick intervention of the EU army. A coup cannot definitely be excluded as one method. A strong military tool makes it possible to protect the EU elite and Eurocrats, too.

It is of paramount importance to understand that there are two groups of member states. Those who are profoundly and unconditionally committed to the European project and those who want to protect their sovereignty. In the latter case, the country is very likely subject to politically motivated and lengthy investigations by the EU commission. Those who obey humbly can do whatever they want as long as they do not undermine the objectives of the European project. Can you imagine the noise of the liberal Eurofanatics after Hungary’s Viktor Orbán using violence against protesters in a similar way to France’s Emmanuel Macron?

Europe Has to Be Saved by Breaking the Euroglobalist Dream

To sum it up, the EU is based on utopian ideas of common human kind, which run contrary to what the nature has created nations, peoples, languages and cultures. Because historically shaped nations and peoples are a geopolitical obstacle, which hinders centralisation of power, Europe has to get rid of them by mixing them up into a cocktail, in which there are only individuals, no more larger sense of community, which binds people together in the name of people or nation.

The EU elites have started to plead to the sense of patriotism, as an antithesis to nationalism, which stems from fellowship to communities based on human geographic units, such as ethnicity, language and culture. This has been emphasized by an arch Euroglobalist, French president Emmanuel Macron. A creation of European patriotism, following in tracks of Soviet patriotism, would enable the elites to overcome the obstacle created by nations and peoples.

A new European human being is needed to loosen fellowship between citizens of nation states, as a new Soviet human being was needed in the Soviet Union. That is why we have the continent full of politicians lobbying for mass migration, which at first glance seems totally foolish from economic and social point of view.

The EU is a common dream of internationalist left and corporatist right, in which the left gets its multiculturalist dream and the right gets rid of boundaries for business. This development deprives nation states of their sovereignty, without any willingness to create democratic structures in the European level. And how on earth there could be democracy in the European level, because in order to function properly, democracy always needs a demos, a people. In other words, the EU is an unholy alliance of the finance elite and the multiculturalist internationalist left.

Big business and financial elites are taking advantage of this vacuum. If this development continues long enough, big business and financial markets will be able to choose the political leaders on their own.

Fortunately, European nations and peoples have started to rebel against the power of economic and political elites. As long as democracy functions properly, European nationalists, the defenders of Real Europe, are winning.

Will the EU elite allow its political power to diminish according to rules of democracy? Prognostics for a stable and peaceful future do not seem good. As I have shown in this article, the EU was never meant to be a democratic project. The Eurofanatics have shown their willingness to trample upon democratic principles and referendum results. They are to an increasing extent violating citizen’s freedom of expression. Facebook has been put under pressure to limit political advertisements in order to fight political influencing campaigns. The real goal seems to be to fight the rise of sovereignism and EU critical forces.

How far are the EU elites ready to go in order to defend their power and privileges against their inevitable loss? I hope that I will never see those threats loaded on the planned establishment of the EU army to materialise in the same way that the security machinery of the Soviet Union was used against their own fellow citizens.

The Finns Party is ready to fight for the preservation of nations and their languages and cultures as a fundament of European civilization. Therefore, my party is ready to ally itself with our fellow nationalists from other European nation states in the European Parliament. Together with other patriotic movements we will turn around Europe’s direction.

Palikat kohdalleen

Vaalikampanja on erikoinen prosessi. Se saa aikaan samalla suurta riittämättömyyden mutta myös onnistumisen tunnetta. Kun liikkuu, yllättyy. Siellä missä on hiljaista, siellä voikin kadunkulkija vetää hihasta ja sanoa “Hei Olli, tiedän sinut, äänestän sinua”. Se kertoo siitä, että viesti kulkee kansan syvissä riveissä. Meidän perussuomalaisten vahvuus on se, että olemme kansanliike. Emme saa tai tarvitse eturyhmämiljoonia ja vaalipaneelien jälkeen salkkumiehet eivät tule taputtamaan olalle sanoen “Hei, jatketaan keskusteluita”. Perussuomalaisia kutsutaan paneeleihin, koska halutaan osoittaa, että ollaan näennäisesti tasapuolisia, ei minkään muun takia. Vaaliasetelma on täysin selkeä: Euroglobalistit ja liittovaltiopuolueet vastaan kansallismieliset.

Kuten jo aiemmin kirjoitin, sekä työntekijä-, että työnantajapuoli ovat kassakaappisopimuksin sitoutuneet EU-liittovaltiokehityksen ja takapajuisista islamilaisista maista tulevan haittamaahanmuuton edistämiseen. Kokoomus on väestönvaihtoa, haittamaahanmuuttoa ja EU-liittovaltiota ehkäpä kaikkein syvällisimmin ajava taho. Se, johon kalikka kalahtaa, se älähtää. En siksi olut yllättynyt, että jouduin kokoomusta fanittavan euroglobalistisen mediaoperatiivin Kaija Ahtelan hampaisiin 23.4.2019 Kauppalehdessä. Minua koskevan täysin asiattoman ja vihjailevan kohdan löydät täältä.

Huoli on tietysti ymmärrettävää, sillä unionistit, euroglobalistit, ulkomaalaistajat ja EU-liittovaltiota kannattavat voimat eivät halua, että heidän narratiivinsa haastetaan. Perussuomalaiset ja kansallismieliset ovat häiriötekijä konsensuspuolueiden isossa pelissä. Kunhan eurovaalit on saatu pakettiin ja komissio viimeistään marraskuussa pystyyn, on odotettavissa nopeatempoista, autoritääristä ja fanaattista johtamista Brysselin suunnasta. Kansallisvaltioista on päätetty tehdä loppu ja tähän myös SAK, EK ja Suomen poliittinen eliitti ovat sitoutuneet.

Perussuomalaisten johto on onnistuneesti käynyt keskusteluja muiden kansallismielisten puolueiden kanssa uuden kansallismielisen ryhmän perustamiseksi Euroopan parlamenttiin. Pidän hanketta tärkeänä, sillä patrioottien on annettava fanaattinen vastalause niille, jotka haluavat tuhota Euroopan luomalla siitä haittamaahanmuuttoa pursuavan liittovaltion.

En kuulu puolueen sisäpiiriläisiin tai keskeisiin toimijoihin, mutta onnekseni minulla on ollut mahdollisuus olla läsnä sekä Milanossa että Tallinnassa, jossa yhteistyöstä on keskusteltu. Yleisradio ja moni maailman lehti otsikoi näyttävästi 8.4. pidetyn tapaamisen, mm. Washington Post, jonka juttu ei käsitellyt valitettavasti sisältöjä vaan keskittyi enemmän leimaamiseen putinistiksi.

Tallinnan kokous 14.5 ja Milanon 18.5 kokous saivat IltalehdessäIlta-Sanomissa ja Lännen Mediassa ison huomion, mielestäni sinänsä perustellusti.

Katse tulevaan

Viimeinen vaalikampanjaviikko on käynnistymässä ja itse käyn vielä useilla paikkakunnilla (mm. Ikaalinen 22.5, Kokkola ja Kausitinen 23.5). Lisäksi olen huomenna maanantaina 20.5 klo 7.00 MTV3:n Huomenta Suomessa ja klo 20.00 YLE FEMin nauhoitetussa ruotsinkielisessä vaalitentissä. Mukaan mahtuu vielä Finanssialan vaalipaneeli huomenna klo 14.00 Helsingin eläinmuseossa, jota voi seurata Finanssialan verkkosivuilla. Vilskettä ja vilinää siis riittää.

Oli täysin odotettavissa, että Perussuomalaisten halua olla mukana perustamassa uutta kansallismielistä ryhmää kritisoidaan voimakkaasti, koska se haastaa konsensuksen ja EU-liittovaltiota ajavat vanhat puolueet. On tavallaan hienoa, että Venäjä-kortti heiluu, sillä se osoittaa, että vastustajalla ei ole asia-argumentteja. Sen kääntöpuoli on se, että mediaoperaation taustalla on viedä happea oikealta poliittiselta keskustelulta, eli siltä, mihin EU-liittovaltiokehitys johtaa. Jokainen tv-minuutti tai sekunti, joka käytetään Volodjan jauhamiseen, on pois vanhoille puolueille oikeasti ikäviltä kysymyksiltä.

Tämä on pelin henki ja se on hyväksyttävä. Tosin vastustajan hermostuminen osoittaa, että silläkin alkaa kasetti hajota. Mielenkiintoisella tavalla aiemmin korskeasti esiintyneet, ison rahan tukemat kartellipuolueet ja niiden mediaoperatiivit joutuvat nyt käyttämään entistä häijympiä valheita ja samalla varomaan perussuomalaisia.

Oma veikkaukseni on, että viikko tulee olemaan vilkas ja tulemme näkemään vielä toinen toistaan mielenkiintoisempia ulostuloja ja häijyjä heittoja. Sitten niin. Me perussuomalaiset pidämme katseen pallossa ja keskitymme siihen, että äänestäminen on tärkeää. Äänestämättä jättäminen on ääni EU-liittovaltiota ja haittamaahanmuuttoa ajaville kokoomuksen erivärisille versioille.

Moni on kysynyt minulta, miten minun käy. Minä otan tuloksen vastaan tyyneydellä ja kiitän äänensä jo antaneita sydämellisesti vielä kerran. Sen uskallan sanoa, että tulinpa valituksi tai en, jatkan toimintaa Suomen hyväksi, muodossa tai toisessa.

Pidetään lippu korkealla ja Suomen asia mielessä. Me olemme ainoat, jotka sen teemme.

Kohti eurovaaleja

Huolimatta puolueemme upeasta vaalituloksesta ja kentän uurastuksesta, kello valitettavasti käy ja uusi haaste nimeltä eurovaalit odottaa nurkan takana sunnuntaina 26.5. Oma vaatimaton arvioni on, että kentän ja koneiston on syytä alkaa virittäytyä jo seuraavaan koitokseen, sillä hallitusneuvotteluista puolueemme on melko varmasti pelattu pois, jopa kuukausia sitten, kun kokoomus ja sdp ovat kassakaappidiiliään hieroneet.

Vaikka olisimme hallituksessa, olisi sitäkin tärkeämpää saada hyvä eurovaalitulos. Suomi on menossa kuin lastu laineilla kohti vaikeita aikoja ja maailmalla odottavat monet tyrskyt. Keskusta leikkinee oppositiota seuraavat neljä vuotta, mutta sanokaa minun sanoneen, että vanhojen puolueiden ylimielisellä suhmuroinnilla tulee olemaan kovempi hinta kuin kukaan meistä arvaa.
Olen itse käynyt aktiivista kampanjaa somessa jo yli puolitoista vuotta ja pyrkinyt omalla tyylilläni niin videoin, tekstein kuin huumorinkin voimalla avaamaan poliittisia kantojani ja EU-asioita. On ollut ilo saada kannustusta ja apua täysin tuntemattomilta ihmisiltä ja toki läheltäkin. Omaa pesää en lähde likaamaan ja huolimatta siitä, että joidenkin tahojen antamat lupaukset joko erilaisesta suorasta tai epäsuorasta kampanja-avusta ovat kuihtuneet tai unohtuneet, en ota asiaa henkilökohtaisesti.
Tukiyhdistykseni on myös saanut lahjoituksia, joista on suunnaton apu. Olen kiittänyt lahjoittajia henkilökohtaisesti. Haluan tehdä yhteistyötä kaikkien piirien ja ehdokkaiden kanssa ja alustavasti on jo hahmottumassa kiertueaikataulu. 20.4 olen Lopella, Riihimäellä ja Karjaalla. Myös Oulu, Mikkeli ja Kajaani ovat listalla. Lisäksi luvassa on osallistuminen useisiin vaalitentteihin. Tiedotan aikatauluista aina myös erikseen.
Oma kampanjani rakentuu sille osaamispohjalle, jonka olen europarlamentissa vuosien varrella kartuttanut. En halua olla ylimielinen, mutta tiedän miten talo toimii, työhönperehdytystä en tarvitse. Ranskan, saksan ja englannin taito auttavat kommunikoimaan helposti.
Läpileikkaava kampanjateema on EU-liittovaltiokehityksen vastustaminen ja jarruttaminen, sillä kyseessä on paheneva ongelma. Helppoa se ei ole, mutta osana kansallismielistä ryhmää pystymme luomaan poliittista painetta ja jarruttamaan EU-integraatiota. Sanomattakin on selvää, että haittamaahanmuuton vastustaminen on eräs kärkiteemoistani. Tein teemoista myös videon, jonka voit katsoa täältä.
EU-vaaleissa asiat voivat vaikuttaa monimutkaisilta, mutta ne voi kiteyttää helposti: EU-parlamentti hyväksyy osaltaan direktiivit ja asetukset. Mitä enemmän EU:n liittovaltiokehitystä pystytään jarruttamaan parlamentissa, sitä parempi se on itsenäisiin kansallisvaltioille uskoville tahoille. Ei kaikkea nippelitietoa tarvitse ymmärtää. Olennaista on ymmärtää, että kokoomuksen, keskustan, demarien ja oikeastaan kaikkien muidenkin paitsi meidän hehkuttama “EU-integraatio” merkitsee aina päätösvallan siirtoa, vaikka pala palalta ja pienissä erissä pois Suomesta.  Yksinkertaistettuna asetelma on siis itsenäisyysmielisyys vastaan eurofederalismi.
Tulen tekemään kampanjan parhaan kykyni ja jaksamisen mukaan, otathan yhteyttä, jos haluat auttaa jollain tavalla.
Itsenäisyyden asia ei vanhene ja on juuri nyt tärkeämpi kuin koskaan. Vaalikentillä tavataan!

Avoin kirje Tasavallan Presidentille

Herra Tasavallan Presidentti,

esititte 30.3.2019 Twitterissä toiveen ulkopoliittisesta keskustelusta eduskuntavaalien alla. Tämä on erittäin perusteltu toive, varsinkin kun oletetaan sen olevan vilpitön ilman päälle liimattua agendaa.

Olennaisinta olisi havaita, että Suomen geopoliittinen asema ei ole muuttunut yhtään, vain asiasta käytävä keskustelu on. Niillä, jotka menneinä vuosikymmeninä marssivat esimerkiksi EEC-sopimusta vastaan on ollut mahdollisuus kääntää takkinsa ja siirtyä edistämään eurofederalismia ja atlantistisia päämääriä. Kun siis osaa olla oikeaa mieltä, oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan, mikään ei politiikassa ole mahdotonta.

Herra Tasavallan Presidentti,

Suomen nykyinen ulkopolitiikka perustuu hyvin pitkälle siihen, että geopoliittista ja historiallista keskustelua ei käydä, vaan enemmänkin kyse on mielikuvan luomisesta jostakin, jonka toivotaan olevan olemassa.

Koska kuvitellaan, että EU tai Nato on yhtenäinen, kuvitellaan samalla silloin, että  Suomi on ”vahva” osana jotakin yhtenäistä joukkoa. Suurvaltojen suhtautumista Suomeen määrittää kuitenkin Suomen oma toiminta ja se arvo, mikä Suomen voimalle karttaharjoituksissa annetaan.

Suomalaisten Venäjä-pelkoja ruokkimalla edistetään aivan muita päämääriä kuin Suomen turvallisuutta. Mitä Ruotsiin tulee, on oletettavaa, että kriisitilanteessa ja mahdollisessa konfliktissa Itämerellä se toteuttaisi vanhan unelmansa Ahvenanmaan nappaamisesta Suomelta.

Rikhard III totesi ” Ratsu, ratsu, valtakuntani hevosesta!”. On johdonmukaista olettaa Ruotsin toteavan ”Ahvenanmaa Suomesta”.

Eurofederalistiseen ja euroatlantistiseen narratiiviin tuntuu kuuluvan sitkeästi esitetty hokema, että EU-jäsenyys olisi jonkinlainen turvallisuuspoliittinen ratkaisu tai ”köyhän miehen NATO”.

Kauniita puheita viljellään myös EU:n yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, joskin käsite on lähinnä absurdi. Esimerkki löytyy vaikkapa paljon keskustelua herättäneestä Nord Stream 2-putkesta, josta käsitys on aivan erilainen Saksassa, Britanniassa, Tanskassa, Itävallassa tai Puolassa.

Helmikuussa taas Italia esti EU:n yhteisen Venezuela-kannanoton ja Nato-maa Turkki on joutunut ongelmiin F35-hävittäjähankkeessaan ostettuaan venäläisen ilmantorjuntajärjestelmän. Vaikuttaa enemmänkin riitaiselta kuin harmoniselta tilanteelta.

Edellä kuvattu narratiivi on tärkeä niille, jotka haluavat perusteluja  ”kansainväliselle yhteistyölle” eli EU:n muuttamiseksi sotilasliitoksi, jotta siitä tulisi Naton eurooppalainen pilari.

Samassa linjassa kulkee konsensuspuolueiden halu tukea myös EU:n taloudellista yhteisvastuuta (esim. Macronin halu saada euroalueen budjetti tai Euroopan valuuttarahasto). Moni Suomessa erityisesti kokoomuspiireissä kuvittelee, että euroyhteisvastuu lisää turvallisuuttamme.

Herra Tasavallan Presidentti,

olisi mielenkiintoista tietää ja saada myös näkemyksenne siitä,  millä perusteella muiden veloista tai pankkikriiseistä vastaaminen tekee asemastamme turvallisemman, vai tekeekö.

Herra Tasavallan Presidentti,

kuvasitte Münchenin turvallisuuskonferenssissa 2019 transatlanttisten suhteiden tilaa ja näitte niissä ”säröjä”, lisäksi vaaditte Euroopan Unionia puhumaan ”yhteisellä äänellä”.  Vaikuttaa siltä, että Te, Herra Tasavallan Presidentti, toivotte keskustelua, mutta toivottavasti kyse ei ole vain yhden formaatin keskustelusta?

Herra Tasavallan Presidentti,

onko ylimmän valtiojohdon mielestä sen arvoista, että erilaisten sopimusjärjestelyjen kautta Ranskan, Britannian ja Yhdysvaltojen kanssa Suomesta tulee osa sellaisia konflikteja (esim. Ukraina, Syyria), joissa Suomella ei ole minkäänlaista kansallista etua kyseessä?

Björn Wahlroos paljasti tuoreessa Talouselämässä (Te 20.3.2019) julkaistussa haastattelussaan, mahdollisesti tarkoituksella omaan nallemaiseen velmuun tyyliinsä, että Suomen Nato-jäsenyydessä ei ole kysymys Suomen turvallisuudesta. ”Viroa ei voi puolustaa, ellei Suomi ole Nato-maa”, totesi Wahlroos.

Pitäisikö Suomen resursseja siis käyttää muiden maiden puolustamiseen toisin kuin esimerkiksi kylmän sodan aikana? Mitä Suomi saa siitä vastapalvelukseksi?

Viisaampaa olisi oppia historiasta. Huolimatta vaikeasta lähtötilanteesta, Neuvostoliitoon onnistuttiin luomaan kestävät kaupalliset suhteet, vaikka samaan aikaan Suomi hoiti myös esimerkillisesti länsisuhteitaan. Tämä olisi nimenomaan EU-liittovaltiota haikailevien kauhukuva, sillä se todistaisi, että Suomen ei tarvitse olla osana ulkomailta johdettua koordinaatiota ja todellinen ulkopoliittinen liikkumavaramme säilyisi.

Kylmää sotaa Lapissa –nimisessä kirjassa (Otava, 2018) käy ilmi, kuinka Neuvostoliiton ehdotus (1978) yhteisistä sotaharjoituksista ei saanut tukea valtiojohdolta.  Lisäksi koko ehdotuksen olemassaolo kiistettiin ministeri Taisto Tähkämaan suulla todeten, että sellainen ”ei olisi sopusoinnussa Suomen kansainvälisen aseman kanssa”.

Tätä on mielenkiintoista peilata nykytilanteeseen, jossa vieraiden valtioiden sotilaita harjoittelee jatkuvasti Suomessa ja vuonna 2017, Te, Herra Tasavallan Presidentti, ette lehtitietojen mukaan olleet tietoinenpuolustusministeri Niinistön vuodelle 2020 suunnittelemasta noin 20.000 miehen kansainvälisestä suursotaharjoituksesta Suomeen.

Herra Tasavallan Presidentti,

miten kansalaisten tulisi tarkastella näitä silmiinpistäviä eroja ja tulisiko heidän vielä luottaa valtiojohtoon?

Suomen olisi viisainta pitäytyä sotilasliittojen ja länsiharjoitusten ulkopuolella ja keskittyä tiukasti oman kansallisen puolustuksensa kehittämiseen.

Ei ole tarpeen lähteä mukaan ”länsi-integraatioon”, vaan enemmänkin otettava oppia menneestä ja niistä ratkaisuista, jotka ovat olleet toimivia. Suomelle paras vaihtoehto on pysytellä Paasikiven-Kekkosen linjalla suurvaltain konfliktien ulkopuolella ja vaikuttaa omalla alueellaan osoittaen, että puolustaa sitä.

Onhan nimittäin selvää, ettei Suomen turvallisuus lännessä ketään kiinnosta, vaan enemmänkin teeman hyväksikäyttö puskurina muiden turvallisuuden takaamiseen.

Toivon keskustelun Suomen turvallisuudesta jatkuvan, Herra Tasavallan Presidentti.

Maailma palaa kansallisvaltiokeskeisyyteen – Suomi nukkuu EU-untaan

(Kirjoitus julkaistu myös 26.3 Uuden Suomen puheenvuorossa ja Kansalaisessa)

Ranskalaisen Alternatives Économiques -talouslehden tammikuun 2017 numero auttaa ymmärtämään syitä, miksi taloudellinen globalisaatio on hyytymässä. Kansainvälinen kauppa on hiipunut ja globaalit pääomavirrat jopa romahtaneet vuoden 2007 jälkeen. Tämän vuoksi talousjärjestelmä kehittyy paikallista tuotantoa suosivampaan suuntaan.

Lehden analyysi on vastakohta Suomen seuratuimpien tiedotusvälineiden viestiin, joka kiteyttää kehityskulun siihen, että britit on tyhmiä ja Trump paha. Erityisen kipeä isku lienee, että paljon porua aiheuttanut ja Suomen konsensusmedian ilkamoima Trump-tutkinta kuivui kasaan.

Ovatko Suomen media ja suuri osa yhteiskuntatieteilijöistä liikaa englannin kielen ja uskottavuuttaan menettäneen uusliberaalin sanoman varassa?

Ranska on vapaan yhteiskunnan ja monipuolisen maailmankuvan kieli. Britannia ja Yhdysvallat ovat viimeiset hallitsevat maailmanvallat. Sen vuoksi englanninkielisen intelligentsian merkittävänä (mutta ei tietenkään yksipuolisena) tehtävänä on ollut selittää parhain päin vallitsevaa maailmanjärjestelmää. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Suomen konsensusmedia on “Washingtonin konsensuksen alainen” ja lähes allergisesti välttelee monipuolisia lähteitä. Toisaalta Macronin kovat otteet keltaliivejä vastaan ja jopa sotilaiden käyttö omaa kansaa vastaan kertovat siitä, että suverenismi ja globalismi ottavat mittaa toisistaan Ranskan kaduilla. Ranskan mittava, hankala ja usein nepotismiin ja elitismiin perustuva virka- ja opiskelujärjestelmä eivät ole maalle kunniaksi.

Ranska on satoja vuosia ollut haastava suurvalta, jos nykyään enää suurvalta ollenkaan. Tämä asetelma yhdistettynä Ranskan yhä olemassa olevilla maailmanlaajuisilla yhteyksillä ja niiden luomalla tietovarannolla on merkinnyt sitä, että ranskaksi julkaistaan terävintä analyysiä kansainvälisestä politiikasta ja taloudesta.

Kansainväliset suorat investoinnit olivat vuonna 2015 vain 75 prosenttia vuoden 2007 tasosta. Tästäkin peräti 30 prosenttia on suuryhtiöiden sisäisiä pääomansiirtoja.

Merkittävä osa taloustieteilijöistä on myös kääntänyt selkänsä taloudelliselle globalisaatiolle, jonka moni katsoo luoneen suuria häviäjiä ja epätasa-arvoa.

Suuryhtiöt ovat myös vähentäneet kansainvälistä työnjakoa ja alkaneet kotiuttaa tuotantoa lähelle kulutusalueita.

Pyrkimys korostaa mahdollisuutta reagoida nopeasti kuluttajien makumuutoksiin korostaa myös paikallisen tuotannon merkitystä.

Kiina keskittää tuotantoaan, joka ennen meni vientiin, kotimarkkinoilleen.

Suomen valtamedian yksipuolisen analyysin vuoksi suomalaiset eivät tajua, mihin suuntaan maailma kehittyy.

Suomen olisi tullut jo finanssikriisin alkaessa yli kymmenen vuotta sitten pitänyt alkaa palauttamaan valtiollista suvereniteettia ja kontrollia taloudesta omiin käsiinsä. Suomessa on kuitenkin vanhojen puolueiden johdolla haluttu johdonmukaisesti viedä päätösvaltaa maan rajojen ulkopuolelle.

Tämä näkyy vaikkapa valtionomaisuuden myymisessä ja voimakkaana tukena EU-liittovaltiohankkeelle ja EU.n militarisoinnille. Suomi ei halua puolustaa paikallistaloutta ja omavaraisuutta kasvotonta globaalitaloutta ja sen pelureita vastaan.

Globalistien todellinen tavoite pidetään visusti piilossa, mutta sitä kohti mennään tiukassa koordinaatiossa.

Vieläkään ei ole silti liian myöhäistä. Haluan olla itsenäisen Suomen ääni tulevassa Euroopan parlamentissa.

Suomalaiset ja Suomi ovat ikäviä

Koska aika ajoin syytetään, että me perussuomalaiset olemme ääriporukkaa ja emme ymmärrä, että kyllähän suomalaisetkin tekevät sitä ja tätä, niin kai se on pakko myöntää. Olen muuttanut mieleni ja alla olevissa kohdissa kerron, kuinka huonoa sakkia me suomalaiset oikeastaan olemme.

A niin kuin Ahvenanmaa. Me sorramme ahvenanmaalaisia ja emme ymmärrä heidän halujaan itsenäistyä ja pottuilla suomenkielisille. Siitäkin huolimatta, että saari elää suunnattomassa vauraudessa ja syrjii suomen kieltä minkä ehtii eikä osallistu maanpuolustukseen mitenkään. Onkin ihan oikein, että suomalaiset eivät saa ostaa maata sieltä. Kaksikielisyys on rikkaus, ei tosin Ahvenanmaalla. Maahanmuuttajat eivät taida olla?

Ilmasto. Huolimatta siitä tosiasiasta, että Suomen globaalit päästöt ovat noin promillen luokkaa ja siitä, että olemme jo vähentäneet päästöjämme merkittävästi, suomalaiset ovat ilmastorikollisia. Jos vain suomalaiset lopettaisivat autoilun ja tehtaat ja söisivät kasviksia, olisi maailma pelastettu. Pahin otus on lihaa syövä, autoileva heteromies. Suomi ei rakenna riittävästi pyöräteitä ja on näin päävastuussa ilmastokatastrofista.

Ilmastolakko. Suomessa on impiwaaralainen paikka nimeltä Oulu, joka ei anna lasten pelastaa ilmastoa lintsaamalla pari tuntia koulusta.

Maahanmuutto. Huolimatta siitä, että maailmassa on kymmeniä miljoonia pakolaisia, on Suomen syy, ettei heillä mene kivasti. On pikkuraha, kun laitamme miljardi toisensa perään kotouttamiseen, tulkkaamiseen ja sosiaaliperusteisen maahanmuuton houkutteluun takapajuisista maista, kyllä meillä on varaa. Jos vain noudattaisimme RKP:n ja Vihreiden oppeja, maailma pelastuisi. Fyi fan, finnarna.

EU. Huolimatta siitä, että EU on itse keittänyt kriisinsä omalla pimeällä ideologiallaan, on se suomalaisten syy. Erityisesti toki perussuomalaisten. Tässäkin se käy ilmi, lukekoon, ken rohkenee. Jos Suomi olisi vieläkin innokkaampi komission pikku puudeli, asiat menisivät koko EU-tasolla paremmin. Kysykää vaikka Aura Sallalta.

Suomalainen mies. Se ei ole perhekeskeinen. Se pukeutuu huonosti, on huonoryhtinen ja autoilee. Kaikkialla muualla miehet osaavat pukeutua paremmin ja ovat kohteliaita. Lisäksi suomalainen mies on väkivaltainen. Esimerkiksi Lähi-Idässä ja Italiassa miehet ovat asialisia ja kohteliaita, ja komeitakin. Espanjalainen mies osaa sujuvasti tilata viiniä ravintolassa, Suomi-juntti vain maitoa tai ehkä piimää.

Suomessa on huono sää. Olemme huonoja, koska meillä on usein ikävä ja pimeä ilma. Muualla on aina paljon parempi sää. Siksi meidän pitää ymmärtää, että joku ulkomaalainen voi vaikka raiskatakin, kun sää on huono ja yhteiskunta pursuaa piilorasistisia, sukupuoliolettavia heteronormatiivisia rakenteita.

Itsenäisyyspäivä. Suomalaiset eivät juhli sitä oikein. Ensinnäkin, koko päivä on turha, sillä jokainen Helsingin yliopiston tutkija tietää, että se on topeliaaninen keksintö. Suomenruotsalaiset opettivat nämä mörököllit lukemaan ja olemme itsenäisyytemmekin velkaa Ahvenanmaalle.  Kun muilla on mukavia karnevaaleja, me mökötämme TV:n ääressä katsomassa kättelyä. Se tylsistyttää vaikkapa kreikkalaista ja arabitaustaista miestä, joka haluaa menoa ja meininkiä. Soihtukulkue kuuluu jalkapallo-otteluun.

Talvisota. Suomi ensinnäkin aloitti sen, se teidän tulisi jo tietää. Lisäksi, ansio saavutuksista kuuluu sekin Portugalille.

Tässäpä tämä. Joka vielä ei ole tajunnut, että suomalaiset ovat ikävää porukkaa, joko nyt ymmärrätte?

Myrkyllistä vaalivaikuttamista Brysselissä

Suomessa on viime aikoina oikein urakalla kohistu vaalivaikuttamisesta. Kuten aina, konnat ovat kansallismielisiä, “Kremlin agentteja” ja oikeastaan kaikki ne, jotka ovat EU:n liittovaltiokehityksestä tai haittamaahanmuutosta väärää mieltä. Asian tiimoilta järjestettiin oikein seminaarikin.

Kuten varmaan olet huomannut, keskustelua ei käydä eduskuntavaaleissa siitä, miten Suomen tulisi suhtautua liittovaltiokehitykseen, vaan sähköautot ja ilmastolakko ynnä muu humpuuki hallitsevat uutisvirtaa.

Suomen vaalivaikuttamisesta kiinnostuneita toimittajia ei kuitenkaan kiinnostanut tänään Ranskan mediassa esillä ollut skandaali, jossa tuotiin esiin Bayer Monsanton rahoitus EU-parlamentin ALDE-ryhmälle. Macron, joka on tunnetusti pankkiirien ja suuryritysten ylin ystävä, haluaisi tehdä tulevaisuudessa yhteistyötä ALDE-ryhmän kanssa, mutta on siinä määrin hermostunut julkitulleista uutisista, että esitti yhteistyön jatkumisen edellytykseksi rahoituksen loppumisen.

Mielenkiintoinen linkki muodostuu myös sitä kautta, että “maaseutupuolueina” esiintyvien Keskustan ja RKP:n edustajat (Jäätteenmäki, Katainen, Vehkeperä ja Torvalds) istuvat ALDE-ryhmässä, jota on nyt rahoittanut erityisesti maatalouskemikaaleja valmistanut Bayer Monsanto. Bayer Monsanto on saanut kyseenalaista mainetta erityisesti glyfosaatti-teeman ympärillä. Ilmeisen vakavasta asiasta on kyse.

Herääkin kysymys, onko vaalivaikuttaminen hyväksyttävää, jos se tulee “oikeilta” tahoilta? Tähän emme ole saaneet Suomen virkamiehistöltä vastausta, esimerkiksi Ulkoministeriön hybridisuurlähettiläs Mikko Kinnuselta. Tuskin tosin saammekaan. Mikä on Monsanton rooli vaikutuksessa Suomen maatalouspolitiikkaan? Tiesikö keskustapuolue tästä rahoituksesta? Onko rahoitus vaikuttanut Suomen keskustan toimintaan?

Macron on fanaattisessa manifestissaan ehdottanut “eurooppalaisen viraston demokratian suojelemiseksi” perustamista. Harmi, että samainen Macron ei kuitenkaan ole pahemmin halunnut suojella mieltään osoittavia kansalaisia viranomaisväkivallalta. Suomen media keskittyy päivittelemään keltaliivien mielenosoituksia lähinnä naurettavasta perspektiivistä.

Kaikesta tästä voi päätellä, että kun on riittävän suuri ja euroglobalistinen taho, vaalivaikuttaminen on tervetullutta sen kilistessä iloisesti systeemipuolueiden taskuun. Kaksinaismoralismia par excellence, mutta odotitteko jotain muuta?

Macronin kirje: yhtä pitkää kuin leveää

EU-liittovaltiota kiivaasti ajava Ranskan presidentti Macronin vetoomus Euroopan asukkaille on saanut huomiota, sitä on syytä tarkistella hieman perussuomalaisesta ja kansallismielisestä perspektiivistä. Helsingin Sanomat kuten koko EU-liittovaltiota kannattava eliitti ehtivät sitä jo ylistää.

Mielenkiintoista on, että  hän ohittaa oman maansa poliittisen keskustelun jossa maineensa on ryvettynyt  ja hakee kannattajakuntaa nyt Ranskan ulkopuolelta jossa hänen reaalipolitiikastaan ei tiedetä mitään.

Sävy on mitä ihmeellisin ja vaikuttaa siltä, että Monsieur on paniikissa kun EU-federalismi ei etenekään, kun edes Ranskassa sille ei näytä olevan laajaa tukea.

Käydään läpi mielenkiintoisimpia paloja:

Koskaan toisen maailmansodan jälkeen ei Eurooppa ole ollut yhtä tarpeellinen. Mutta se on myös suuremmassa vaarassa kuin koskaan aiemmin.”

Mikä on vaarassa? Miksi? Siksi siis kun Euroopan asukkaat voivat ilmaista mielipiteensä eurofederalismin tuhoisasta vaikutuksesta? Kuulostaa vain hyvältä.

“Tuon vaaran symboli on brexit. Se kertoo kriisistä Euroopassa, joka ei ole osannut vastata kansalaistensa suojeluntarpeisiin nykymaailman haasteiden keskellä.”

Juuri tässä on miksi Brexit oli niin hieno tapahtuma. Ilman sitä itseensä sulkeutunut euroeliitti ei edes tietäisi miten turvattomaksi politiikallaan ovat hallintoalamaisensa saaneet. Ilman sitä eivät tekisi asialle mitään. Tarvitsemme lisää vastaavia herätyskelloja euroeliitille kipeästi. Toivottavasti ensi vaaleissa niitä saadaan!

“Kertoiko joku briteille totuuden brexitin jälkeisestä tulevaisuudesta? Puhuiko joku heille sisämarkkinoiden menetyksestä? Mainittiinko Irlannin rauhaan kohdistuvat riskit, jos entiset rajat palautetaan?” 

Tiettävästi maan asukkaat käyvät keskustelunsa itse. Luuleeko Macron tietävänsä totuuden Brexitin jälkeisestä ajasta, joka ei useiden arvioiden mukaan näytä niin huonolta ? Ja hän siis katsoo Pohjois-Irlannin konfliktin puhkeavan vain Britannian juridisen aseman muutoksesta?? Ei jatkoon.

“Itseensä käpertyvä kansallismielisyys ei ehdota mitään; se torjuu, muttei tarjoa mitään tilalle. Koko Eurooppaa uhkaavat ihmisten suuttumuksen hyödyntäjät, jotka antavat katteettomia lupauksia tukeutuen väärään informaatioon.”

Kansallismielisyys tarjoaa takaisin sen ihmisille minkä EU ja globalisaatio heiltä pilasi. Ihmiset myös muistavat elävästi miten asiat olivat paremmin ennen. Sitä tunnetta ei tule vähätellä. Tietenkin “Eurooppaa” eli siis EU:ta, joka on eri asia, uhkaa ihmisten suuttumus – se johtuu taas ihmisille tuhoisasta EU-politiikasta jonka eteneminen tulee pysäyttää mahdollisimman pian.

“Mikä maa voi yksin vastata suurvaltojen aggressiivisiin strategioihin? “

Ehkä maiden asukkaat kokevat Brysselin EU:n suurvaltana joka harrastaa aggressiivisia strategioita heidän kotimaitaan vastaan niiden itsenäisyyden hävittämiseksi? Jos näin, ovat aivan oikeassa.

“Miten selviäisimme finanssikriiseistä ilman euroa, joka on voimavara koko unionille?”

Täysin viallinen ja epäonnistunut eurovaluutta on voimavara ensisijaisesti finanssieliitille, jota Macron ilmeisimmin palvelee. Rakenteellisia finanssikriisejä se nimenomaisesti luo, kuten eurokriisin, joka johtuu juurikin eurovaluutasta itsestään.

“Eurooppa merkitsee myös tuhansia arkeemme liittyviä projekteja, jotka ovat muuttaneet alueidemme ilmettä – remontoitu lukio, uusi tie tai toimiva nopea internetyhteys. “

Tuo tarkoittaa jo, että EU:sta ei löydä paljoa positiivista sanottavaa jos näin matalalle pitää vajota. Lapsikin tietää, että nämä kaikki olivat jo ennen EU:n saapumista ja usein paremmin hoidettuja kun ei tarvinnut välittää EU:n byrokratiasta vaan käyttää paikallisia parhaita käytäntöjä rakentamisessa.

“Ranskan nimissä käyn herkeämättä tuota taistelua viedäkseni Eurooppaa eteenpäin ja puolustaakseni sen mallia”

.. kuitenkin jokainen Ranskan keltaista Macronin vastaista kapinaa seurannut täkäläisestä mediapimennosta huolimatta tietää, että tuskinpa Ranska haluaa taas olla hänen nimissään. Siksi tämä essee ei olekaan Ranskalle jossa se naurettaisiin pihalle, vaan suunnattu niille jotka eivät vielä Macronia ole oppineet maanmiestensä tapaan tuntemaan.

“Olemme osoittaneet, että saavuttamattomina pidetyt asiat, kuten eurooppalaisen puolustuksen luominen tai sosiaalisten oikeuksien suojelu, olivatkin mahdollisia.”

Outo yhteenkoplaus. Sosiaalisten oikeuksien suojelu oli parhaimmillaan itsenäisessä Suomessa ja tasaisesti heikentynyt EU-aikana. Jo se, että Macronin mielestä olisi ihmeellistä jos tälläinen olisi mahdollista, tuntuu oudolta retoriikalta. Eurooppalaisen puolustuksen luominen vilautetaan kuin ohimennen kytkettynä “kivaan” sosiaaliaiheeseen, mutta kyseessähän olisi keskusjohtoinen militarisaatio unionissa jota johtavat sellaiset siirtomaavallat joilla on intressejä käyttää tätä armeijaa omissa hämäräoperaatioissaan.

Kuten Macronin Ranska joka peräänkuulutti ei niin kauaa sitten iskua – ja laajemman konfliktin mahdollista laukaisua – Syyriaan joka entinen Ranskan siirtomaa. Ei vaikea arvata, miksi Macron on niin kiimainen EU-armeijan perään, joka antaisi mahdollisuuden taistella viimeiseen suomalaiseen Ranskan post-kolonialistisissa interventioissa.

“Mutta meidän on tehtävä enemmän ja nopeammin, sillä myös paikoilleen jääminen ja lannistuminen ovat uhka. Huolestuttavien maailmantapahtumien keskellä kansalaiset kysyvät usein: ”Mikä on Euroopan vastaus? Eikö Eurooppa reagoi?” Euroopasta on tullut heille vain sieluton markkina-alue.”

Ei Euroopasta ole tullut vain sielutonta markkina-aluetta. EU on tietoisesti luotu sellaiseksi uusliberaalilla ideologiallaan niistä Euroopan muodostaneista kansakunnista joiden tarkoitus oli suojata kansalaisiaan ja heidän kulttuuriperinnettään. Macron on hädissään, kun asia joka alun perinkin EU:n ja sen taustalla lymyävän ERT:n (European Round Table of Industries) päämäärä joka etenee pitemmälle koko ajan. EU:n massiivinen maahanmuutto halpatyövoiman lisäämiseksi liittyy myös tähän päämäärään suoraan.

“Kyse ei kuitenkaan ole pelkistä markkinoista, vaan Eurooppa on projekti. Markkinoiden hyödyllisyydestä huolimatta ei pidä unohtaa, että tarvitaan myös suojaavia rajoja ja yhdistäviä arvoja.”

Tämä on enemmän EU-eliitin sisäistä keskustelua kuin kansalle tarkoitettua. EU on ensisijaisesti luotu vain suuryritysten rajattomaksi temmellyskentäksi, mutta myös projekti? Mihin se on projekti? Eikö Macron voisi sitä paljastaa kun Euroopan asukkaita koittaa lähentyä? Jätettäköön kertomatta oma ymmärrykseni tämän projektin luonteesta.

“Nationalistit erehtyvät väittäessään puolustavansa identiteettiämme vetäytymällä Euroopasta, sillä juuri eurooppalainen sivilisaatio yhdistää, tuo vapautta ja suojelee meitä.”

Mitä tarkoittaa Euroopasta vetäytyminen? Maantieteellisesti maat ovat ja tulevat aina olemaan siellä? Ärsyttävää tämä manipulatiivinen kielenkäyttö,  jossa kultturaalis – maantieteellinen “Eurooppa” samaistetaan suoraan “EU-(liittovaltioksi)”, joka hyvin tietoista ja törkeää harhaanjohtamista kirjoittajaltaan. Juurikin nationalismi saa voimansa tästä eurooppalaisesta sivilisaatiosta jota jotenkin pyrkii suojelemaan, ja juuri ihmisten tarpeesta suojella eurooppalaista sivilisaatiota. Sitä sivilisaatiota joka on paikallinen, perinteinen ja moninainen.

Tämä ei voi tapahtua Macronin peräänkuuluttamassa keskusjohtoisessa kaupallisia tarkoituksia varten luodussa supravaltiossa. Tämän supravaltion perusolemus eli rajatonta kauppaa käyvä, ERT:n sanelema uusliberalismi, jossa vapaina liikkuvat niin ihmiset, rahavirrat kuin tavaratkin tuhoten tieltään kaikki paikalliset taloudet, kaikki paikalliset yhteisöt, on eurooppalaisen sivilisaation täystuho.

Erityisesti uusliberalismille tärkeän halvan työvoiman rajattoman tuonnin aiheuttama väestön vaihtuminen aivan täydellisesti tuhoaa Eurooppalaisen sivilisaation. Eivätkä nationalistit, patriootit, suverenistit ja itsenäisyysmieliset Euroopasta ole vetätytymässä vaan juurikin seisovat raudanlujina asemissaan puolustaen Euroopan vanhaa kultturisivilisaatiota Macronismin vyöryltä. Samoin hallitukset niissä maissa, jotka saivat kokea puna-armeijan vyöryn ovat lujimpia kun näkevät macronismin vain aiemmin koetun jatkeena.

“Mutta myös ne, jotka eivät haluaisi muuttaa mitään, erehtyvät jättäessään ottamatta huomioon kansalaisten pelot ja demokratiaa murentavat epäilykset.”

Kyllä se on juuri muutokset epädemokraattisen liittovaltion suuntaan joka sitä demokratiaa murentaa ja kansalaisissa pelkoa herättää. Siksipä ensi eurovaaligallupit ovatkin Macronia kammottavia. Samoin Ranskan sisäpolitiikassakin.

“Elämme maanosamme kannalta ratkaisevia hetkiä; meidän on yhdessä luotava sivilisaatiollemme sekä poliittisesti että kulttuurillisesti uusia muotoja muuttuvassa maailmassa. On Euroopan uudistumisen aika. Torjukaamme kiusaus käpertyä itseemme tai jakautua ja toteuttakaamme yhdessä tuo uudistuminen keskittyen kolmeen tavoitteeseen, vapauteen, suojeluun ja kehitykseen.”

Ensinnäkin ei konsepti nimeltä sivilisaatio ole jotain mitä voi mielensä mukaan luoda uusiksi. Se on jotain muinaista tuhatvuotista perimää joka antanut monenlaisten vallanpitäjien kulkea lävitseen, mutta elää silti Euroopan asukkaissa ja erityisesti siinä vallanpitäjien vähättelemässä rivirahvaassa heidän itsensä tietämättä.Tuntuu vääristelmältä Ranskan vallankumouksen “vapaus, veljeys, tasa-arvo” – sloganista.

“Eurooppalaisen mallinperustana on ihmisen vapaus, mielipiteiden, luovuuden moninaisuus. Ensisijainen vapautemme on demokraattinen: meillä on vapaus valita vallanpitäjämme, vaikka ulkovallat pyrkivät vaikuttamaan vaaleihimme”

Macron ei selkeästi usko ihmisten vapauteen laajassa mielessä, jos ei ole kuin tällainen harhaanjohtava latteus esittää. Vaikka meillä olisi vapaus valita vallanpitäjämme, he ovat usein uskollisia omille taustaryhmilleen enemminkin kuin äänestäjilleen. Moni ihmisille tärkeä poliittinen aihe on täysin eristetty niin  julkisesta keskustelusta.

“Ehdotan, että perustamme eurooppalaisen viraston demokratian suojelemiseksi; viraston eurooppalaisilta erityisasiantuntijoilta jäsenmaat saavat apua vaaliprosessiensa suojaamiseen kyberhyökkäyksiltä ja manipuloinnilta.”

Tämä onkin kaikkein arveluttavin ja pelottavin kohta. On jokaisen tietoturvasysteemin oma asia hoitaa oma kyberturvallisuutensa itse ja ajatus jonkun korkean EU-viraston tekemisestä siihen tarkoitukseen kertoo, että Macronin mielestä näin ei kyetä normaalisti toimimaan. Joko Macron puhuu tarkoitushakuista soopaa – mutta jos asia on totta etteivät maat kykene hoitamaan omillaan omaa tietoturvaansa asian pitäisi olla heti etusivuilla ykkösuutisena. Vaan mitä tarkoittaa manipulaatio? Tarkoitetaanko sillä vaalirahoitusta yleensä, jota usein tulee isoilta rahoituslaitoksilta sekä suuryrityksiltä joiden intressejä poliitikot sitten ajavat äänestäjiensä sijaan? Tämän kieltäminen olisi mitä mainiointa. Se ei kuitenkaan vaadi mitään yleiseurooppalaista virastoa vaan voidaan suorittaa maakohtaisesti.

Oikeastaan kaikki vaalimainonta on manipulaatioita. Ne jotka saavat eniten rahoitusta eri tahoilta kykenevät mainostamaan enemmän, mutta edustavat ketään muuta kuin näitä rahoittajia vähemmän. Siksi vaalimainontaa yleensä pitäisi rajoittaa minimiin, jotta ehdokkaat olisivat vapaampia eturistiriidoista ja tasa-arvoisempia. Mitään yleiseurooppalaista virastoa ei siihenkään tarvita.

Todellisuudessa lienee vaarallinen yritys ohjailla demokratiaa valtaeliitin toiveiden mukaisesti – suoraan ylikansalliselta taholta. Lisäksi se olisi mitä merkittävimpiä piiloaskelia kohti liittovaltiota, sillä tuon instrumentin kautta EU-eliitti voisi estää mitkään itseensä kohdistuvat kriittiset äänet paikallistasolla “demokratian suojelun” nimeen ylikansalliselta tasolta . Käytännössä se kun jonkun maan demokratia sanellaan ja valvotaan ulkoapäin –  lakkaa se faktuaalisesti olemasta. Demokratia voi olla olemassa vain siinä demoksessa, joka on tietyllä rajallisella alueella, jota se hallinnoi. Kaiken vallan on oltava siellä.

Euro lukitsee liittovaltiovankilan

Eurosta on ennen sen käyttöönottoa ja sen jälkeen sanottu paljon. Kaikkein fanaattisimmat puheenvuorot ovat tulleet luonnollisesti eurofederalistien piiristä.

Yhteisvaluutta itsessään on vanha ajatus, mutta sen todellinen esiinmarssi tapahtui 13.3.1979, jolloin euron edeltäjästä ecusta tuli Euroopan yhteisöjen tilivaluutta. Euro korvasi sen 1.1.1999.

Suomen europrosessi oli itsessään valheellinen, sillä Suomi liitettiin euroon tiedonantomenettelyllä. Tällä tarkoitetaan sitä, että eduskunta äänesti 17.4.1998 ainoastaan valtioneuvoston tiedonannosta VNT 1 / 1998 , jossa väitettiin, että

“Suomen osallistuminen euroalueeseen ei tule uutena asiana, vaan se on ollut esillä ED-jäsenyyden valmisteluista lähtien. Jo EY-jäsenyyttä koskevien neuvottelujen alkaessa vuonna 1993 Suomi ilmoitti, että “hallitus pyrkii määrätietoisesti tilanteeseen, jossa edellytykset kolmanteen vaiheeseen siirtymiseen ensimmäisessä vaiheessa täyttyvät”.

Kuinka moni Suomen EU-jäsenyyden puolesta äänestänyt ymmärsi tai tiesi, että hän samalla tulee äänestäneeksi euron puolesta? Kuinka moni ymmärsi, että eurosta ei erikseen päätetä millään kansanäänestyksellä? Sitä voi jokainen itseltään kysyä. Kreikan liittymisen hyväksymisestä euroalueeseen ei taidettu eduskunnassa keskustella ollenkaan. Eikö ole sinänsä erikoista, että Suomi vaihtaa valuuttaansa ilman hallituksen esitystä ja eduskunta ei ota mitenkään kantaa, kun rapakuntoinen Kreikka lopuksi ynnätään eurolaivaan?  Asiasta vastuussa ollut Mario Draghi (Goldman Sachsin pomo) on nyt EKP-pomo, erikoista, eikö?

On moniakin syitä, miksi euro on huono asia. Asian syvin olemus on, että oma rahayksikkö on suvereenin kansallisvaltion syvintä ydintä. Suomi sai sen 1860, taisteli sen puolesta, kuvasi seteleihinsä kansallista tarinaamme  ja luopui kaikesta ilman silmän räpäytystä 1998 (tai siis jo 16.10.1994). Millainen kansakunta antaa vetää itseään näin höplästä? Kuinka kyyryselkäisiä suomalaiset oikein ovat? Onko tällä nöyristelyllä mitään rajaa?

Oikeus laskea valuuttaa liikkeeseen on olennaisimpia asioita. Sellainen valtio ei voi olla koskaan maksukyvytön, jos sen velka on sen omassa valuutassa. Itsenäinen rahapolitiikka eli korkojen säätely sekä valuuttakurssin säätely ovat tärkeitä keskuspankin työkaluja, mutta Suomella ei enää sellaista ole. Ääritilanteessa oma valuutta antaisi mahdollisuuden revalvoida tai devalvoida valuuttaa. Kyse on vaikeasta ratkaisusta, mutta sen tulisi silti olla keinovalikoimassa. Tämän lisäksi, Keskeinen osanen suvereenin valtion talouspolitiikalle on kyky kuluttaa rahaa taloudessa ja pyörittää vajetta ilman tarvetta ottaa velkaa ulkomaisessa valuutassa.

Kypsässä ja kilpailukykyisessä teollisuusmaassa kelluva valuuttakurssi on normaalisti parhaana pidetty valuuttaregiimi, koska se on vakauttava ja ehkäisee spekulaatiota. Valuutoilla on tapana heijastaa eroja inflaation tahdissa.

Yhteenvetona voi todeta, että:

Suomella ei ole

-kontrollia korkotasoihin tai rahan määrään (ei itsenäistä rahapolitiikkaa tilanteessa jossa vallitsee kiinnitetty valuuttakurssi vapaiden pääomaliikkeiden kanssa samanaikaisesti)

– mahdollisuutta devalvoida valuuttaa kriisitilanteessa .

– mahdollisuutta pyörittää vajeellista budjettia paikkaamatta sitä ulkomaisen valuutan velalla.

– vakauttavaa korkotasoa jolla korjata inflaatio-eroja.

On surullista, että – jälleen kerran – ollaan menossa päistikkaa kohti lisäyhteisvastuuta muuttamalla Euroopan vakausmekanismi EU:n valuuttarahastoksi. Harvinaista kyllä, jopa valtioneuvoston U-kirje U 5/ 2018  varoitteli valuuttarahaston riskeistä, eritoten, jos mennään enemmistöpäätösmenettelyyn.

Suomessa tämä ei kuitenkaan saanut Jan Hurrin 17.2.2019 kirjoitusta enempää huomiota. Syykin on ilmeinen, eurofederalistinen media keskustelee mieluimmin sähköautoista, Suomen promillen suuruisista hiilidioksidipäästöistä sekä tietenkin kasvisruokapäivistä. Niillä saa rivit mukavasti täyteen ja ihmiset syyllisyydentunteeseen napajäätiköistä.

MYYTTI: Kokoomuksen sisäinen oppositio

Vaalien lähestyessä ihmiset alkavat käyttäytyä oudolla tavalla. Esimerkiksi Jabba-kok-kesk-hallitus panikoi lisäämällä rahaa säilöönottoyksikköön Ouluun.

Maahanmuuttajien motiivien arvostelua rasismina pitänyt Petteri Orpo paasaa suomalaisista arvoista vaikka muistamme Petteri “Arvopohja” Orpon mietteet aivan erilaisina parin vuoden takaa.

Vaalikenttä alkaa myös täyttyä myyteistä. Yksi, johon törmää usein, on se, että ei kokoomus oikeasti ole haittamaahanmuuttoa tai EU-liittovaltiota lobbaava puolue ja  koska sillä on “sisäinen oppositio”.

Eli kokoomus on ajanut EU-liittovaltiota ja löperöä maahanmuuttoa vuosikaudet, mutta ei oikeasti ole sitä mieltä, tai tilanne on muutettavissa. Tässä on hiukan samaa kun keskustalaisissa “EU-kriitikoissa”, jotka kuulemma uudistavat EU:n.

Kokoomuksen sisäistä oppositiota kukaan ei ole nähnyt, kuten ei näitä EU:n uudistaneita keskustalaisiakaan. On kuitenkin kuulemma niin, että koska perussuomalaiset ovat Kremlin ohjauksessa ja eivät pääse hallitukseen (koskaan) ja koska arvopohja on vääränlainen, kannattaa äänestää kokoomusta.

Kokoomuksessa on esimerkiksi Atte Kaleva, Wille Rydman ja myös säännöllisin väliajoin kommunistiprofessoreita nälvivä Zysse. Kai Pöntisen comebackia odotellaan, puhuihan hän myös ennen viime vaaleja hiukan kuin Orpo suomalaisesta kulttuurista.

Fiksumpi tajuaa katsoa peruutuspeiliin ja kysyy itseltään: Miten on mahdollista, että vaikka äänestän jatkuvasti kokoomusta, Suomi ei toimikaan kuten “kriitiinen” kokoomusehdokas, ja hallituspuolue kokoomuksen johdolla Suomeen lappaa tuhansittain elätettäviä tulokkaita, suomalaisia kiusataan pakkoruotsilla ja Suomen EU-politiikka on samaa puudelimaista komission nuoleskelua kuin aina?

 

Kaikkein fiksuin tajuaa, että ääni kokoomukselle on ääni haittamaahanmuutolle ja EU-liittovaltiolle. Kaikissa vaaleissa.